Elise syötti ja hoivasi innoissaan esikoistaan, josta tuli poika nimeltään Adam. Hän peri vanhemmiltaan harmaat silmät, sekä isänsä hiukset.
Elise oli päättänyt myös koittaa onneaan ja hakea töitä netistä, ja sieltähän se poliisialan paikka löytyikin. Vihdoin päästään askel lähemmäs elämäntoiveen täyttymistä.
Elise ahmi sipsejä ilkikurinen ilme kasvoillaan, sillä nyt ei enää tarvinnut ajatella, että onko tämä sopivaa syötävää raskaana olevalle.
Adam oli koko ajan huomion keskipisteenä ja aina oli toinen vanhemmista hoivaamassa vauvaa.
Nyt, kun molemmilla oli työpaikka, täytyi Elisen tehdä jotain, mitä hän ei olisi halunnut, nimittäin palkata lastenhoitaja. Elise oli kuullut huhuja, että lastehoitajamummelit eivät olisi kovin pätevää porukkaa, mutta tässähän se nähtäisiin.
Vanhempien ollessa töissä, kyseinen mummo sitten saapuikin, mutta typerys vain antoi ruokaa Adamille, kun olisi pitänyt vaihtaa vaipat.
Paavo toi töistä mukanaan kaverin, Enni Salosen, josta tulikin myöhemmin hänen ystävänsä.
"Lopettakaa jo tuo soittelu! En minä ehdi mihinkään baariin! Minulla on työ, mies ja nälkäinen lapsi ruokittavana." Elise karjui puhelimeen.
Yölläkin oli herättävä hoitamaan Adamia, joka tosin näytti olevan paljon väsyneempi, kuin Elise.
Taloon oli saatu hommattua myös kunnon kuntolaite ja Elise tapasi rääkätä itseään siinä niin kauan, että ei itsekään enää kestänyt omaa lemuaan.
Eräänä kauniina päivänä Elise sitten sytytti ensimmäisen tulipalon tässä talossa.
Onneksi heillä oli kuitenkin suihkutin katossa ja palo sammui hetkessä.
Etkö voisi ostaa minulle vähän koruja, kun sinulle on noita ylennyksiä jo kertynyt aika montakin? Elise kyseli Paavolta. Eiköhän kannattaisi kuitenkin säästää rahat lastenhoitoon, vastasi Paavo..
Paavo oli löytänyt joogaamisen, joka auttoikin häntä purkamaan stressiä ja työpaineita.
Joskus Elise ja Paavo olivat hieman lapsenmielisiä ja kisailivat videopeleissä.
Pian olikin Adamin aika kasvaa. Paavo oli jossain muualla, eikä ehtinyt seuraamaan lapsensa kasvua,
Näin suloinen poika Adamista kasvoi ja luonteen pisteet menevät näin: S/S 2 U/M 9 L/T 9 V/L 7 M/K 4 Ihan hyvä luonne, mutta harmittavasti peri isänsä siisteyspisteet.
"Ja sitten oikea jalka eteen", Elise opasti Adamia kävelemään.
Myös pottaharjoitukset alkoivat heti. "Pissipäs nyt", Elise rohkaisi Adamia. "Ei oo hätä", Adam vastasi pelokkaasti.
Paavo sen kun kantoi ylennyksiä töistä, mutta tuntui silti että aina olisi rahapula.
Osa syynä oli esimerkiksi tämä auto, jonka Paavo halusi ostaa, sillä täytyihän jokaisella kunniakkaalla perheen isällä olla oma auto.
Adam oli aika kärsimätön ja parkuikin heti kehdonlaidalla kun halusi pois.
Illalla, kun Adam oli nukkumassa, halusivat Elise ja Paavo aikaa toisilleen ja siirtyivät hankkimaan lisää jälkikasvua.
Niinhän se oli, että aamulla Elise heräsi alusvaatteisillaan ja toivoi kovasti, että eilisistä jutuista tulisi pian tuloksia.
Yhtenä päivänä tulikin Adamia hoitamaan kaksi hoitajaa. Kauheaa rahastusta, vaikkei toista edes oltu tilattu.
Adam oli hyvin suloinen syöttötuolissaan ja hän maistelikin tarkkaan ruokia ennen kuin suostui syömään.
Valitettavasti edes kahden hoitajan voimin ei saatu tulosta aikaiseksi ja Tuomi niminen hoitaja vain nyrpisteli nenäänsä kun Adam parkui väsyänsä.
Elise osasi valita ystävänsä tarkkaan ja toi töistä hyvin nätin näköisen Estellan, josta tuli hänen parhaita kavereitaan.
"Istuhan nyt kiltisti ja annan isin pestä sinut" Paavo ohjasti Adamia kylvyssä.
Joskus Adam oli aika viekas ja hiippaili pois keittiöstä sillä aikaa, kun isä valmisti mahtimaitoa.
"Sano tuttipullo" Paavo kehotti Adamia. "Uttipuvvo" Adam matki perässä. Kovien puheopetusten jälkeen Adam oppikin vihdoin puhumaan.
Puhetaitoaan Adam käyttikin hyväkseen, kun tuli pottailun aika. "En haluu potata nyt!" hän kiukutteli.
Elisen työvuorot vaihtelivat niin paljon, että hänen oli kokattava lämpimät ateriat mihin aikaan päivästä tahansa.
Ehkä täytyy lopettaa tämä yösyöminen, Elise tuumi mielessään samalla kun yrjösi sisuskalujaan vessanpönttöön.
Yöllä Elise heräsi outoon tunteeseen ja siihen, samoin kun oksentamiseenkin, löytyi nyt syy. Vauvahan siellä ilmoitteli tulostaan!
Silloin, kun vanhemmat eivät ehtineet antaa ruokaa Adamille, oli hänen juotava vanhentunutta maitoa..
..mikä ei ollut kannattavaa, ja myös Adam joutui oksentamaan, tosin huoneensa lattiamatolle.
Joskus heiltä käytiin varastamassa lehtiä, mutta onneksi varkaat olivat hieman vähäälyisiä ja pöllivät vain homehtuneita painoksia.
Paavokin oli löytänyt tämän ihmekapistuksen jolla pystyi etsimään sormenjälkiä.
Elise oli huolissaan hampaistaan, sillä hän pelkäsi raskauden huonontavat niitä.
Vihdoinkin tämä opetusrumba oli ohi ja Adamin aika oli siirtyä lapsuuden leikkeihin.
Aika hauskan näköinen hänestä tuli. Nenä valitettavan leveä, mutta kun vähän muutetaan tyyliä, niin hänestä tulee varmasti suloinen.
Elise otti raskausajan rennosti ottamalla vaahtokylpyjä ja tekemällä kasvonaamioita.
Mutta rentoutumisista huolimatta hän sytytti taas tulipalon.
Tarpeet laskivat muutenkin kovin nopeasti, joten oli aika turvautua erikoistoimenpiteisiin, nimittäin tarmonaattoriin!
Heidän pihatiensä oli jokin postinkantajien ihastumispaikka. (Tuo toinen on Pauli Melavirta)
Adam sai upean huoneen ja melkein kaikki perheen varat käytettiin hänen huoneensa kunnostamiseen.
Hän kehitti ahkerasti logiikkapisteitään shakkia pelaamalla..
Sekä luovuutta maalaamalla. "Isi voisiksä lopettaa ton sädettämisen? Sä häirittet mun maalausta!" Adam tokaisi, kun Paavo meni etsimään vähän liiankin innokkaasti sormenjälkiä.
Ensimmäinen koulupäivä koitti, eikä Adam halunnut myöhästyä. Niinpä hän otti mielessään juoksukisan bussille. Valmiit, paikoillenne, HEP!
"Kukas se siellä asustaa?" Paavo tuli taas hassuttelemaan Elisen mahalle.
Elise rakasti ohukaisia, ja Paavo olikin valmistanut niitä hänelle vapaapäivänsä kunniaksi.
Mutta juuri kun hän oli hakemassa lisää lättyjä, mahassa vihlaisi ja Elise tunsi synnytyksen käynnistyvän. Tällä kertaa Paavo oli mukana kannustamassa, vaikka näytti itsekkin siltä, kuin olisi saanut sydänkohtauksen.
Tälläinen käärö sieltä sitten tuli. "Katso nyt kun hän on suloinen" Paavo sanoi. "Kyllä. Niin on. Mutta minusta tuntuu.. " Elise vaikeroi
"että saamme kaksoset!" (en omista KA:ta ja nämä ovat ihan luomukaksoset. :) ). Kaksosista toinen oli tyttö, joka sai nimen Aada ja toisesta tuli poika nimeltään Anton. Molemmat perivät jälleen harmaat silmät, mutta Aada sai onnekseen äidiltään ruskeat hiukset ja Anton isänsä mustat hiukset.
Tästä alkoikin kova hulabaloo kun kaksosia piti koko ajan hoivata. Elise otti enemmän työkseen hoivata Aadaa..
..ja Paavo puolestaan hoiti Antonia.
Kaksosten huoneesta tuli karu, mutta rahat eivät vain riittäneet. Onneksi he perivät Elisen suvun perintökehdot, jossa toisesta jo Adamkin nukkui.
Adamin ensimmäinen koulupäivä ei tuottanut hänen toivomaansa tulosta, mutta onneksi hän sai sentään jonkin rahapalkkion taitopisteistään.
"Äiti ehdiksä auttaa mua läksyissä?" Adam kysyi hieman surullisena, kun äiti hoiti koko ajan vauvoja. "Totta kai, kultaseni! Enhän minä niin kiireinen ole." Elise vastasi.
Lopulta Adam oppi tekemään läksynsä keskittyneesti ja huolella. (Voi kun hän on suloisen näköinen.:))
"Ei kai viikonloppuinakin tarvitse pedata sänkyä?" Adam kysyi harmissaan, kun Elise käski hänen pedata petinsä.
Kaksosten vauva-aika oli pian ohi, ja todellinen haaste alkaisikin vasta tästä. Ensin kasvoi Anton isänsä sylissä. (Anteeksi kuvien timanttihommat )
Ja sitten Aada äitinsä sylissä.
Jälleen tosi söpöjä pienokaisia. Anton muistuttaa paljon Adamia. Luonne on täysin sama kuin Adamilla.
Mutta Aadastapa vasta ihana tulikin. Hän omistaa pienen suloisen nykerönenän, toisin kuin veljensä. Aadan luonne on taas isältään lähtöisin, paitsi että on paljon kiltimpi. S/S 2, U/M 3, L/T 9, V/L 7, M/K 9
Tähän päättyy toinen osa. :) Kommenttia vaan tulemaan, haluaisin nimittäin tietää lukee tätä kukaan ja kannattaako jatkaa. :)
Kommentit